keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Läheisyyttä ja lämpöä

ÄITI ÄITI, ME KUULTIIN ETTÄ ISI HERÄSI! KOHTA SE TULEE ALAKERTAAN!
Leikin tuoksinnassa on hyvä kaikkien otta pieni tauko. Anttonille maistuu rusinat välipalaksi ja mikäs siinä nojaillessa kun on maailman mukavin kaveri mihin nojata. Antton on ihanasti alkanut kiinnostumaan koirista ja touhuaa ihan omia juttuja niitten kanssa. Koskaan ei kenenkään tarvitse olla yksin. Aina löytyy syli mihin mennä tai joku joka tulee syliin.
"Tulipas hiljaista", ihmetteli äiti kerran keittiössä ja löysi sohvalta kaksi väsähtänyttä miestä.

Ei kommentteja: